toimi Turun SHA-koulutuksen opettajana vuosien 1994-2015 aikana. Sinä aikana Turun kouluksesta valmistui 160 homeopaattia.
Lääkäri, homeopaatti ja biologi Liisa Sulkakoski kuoli vaikeaan sairauteen 70-vuotiaana 21. huhtikuuta 2016 Sveitsissä homeopaattisella klinikalla.
Hän oli syntynyt 13.11. 1945 Helsingissä. Sulkakoski vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla ja pääsi ylioppilaaksi Vimpelissä. Hän valmistui Turun yliopistosta biologian maisteriksi 1977, lääketieteen lisensiaatiksi 1978 ja Suomen Homeopatian Akatemiasta homeopaatiksi 1992.
Liisa halusi ehdottomasti lukemaan lääketiedettä, sillä hän oli varma, että hänestä tulee hyvä lääkäri. Opinnot suoritettuaan hän piti vastaanottoa ja usein turhautui siihen, että potilas ei parantunut niillä lääkkeillä joita määrättiin.
Seuraavan muistokirjoituksen (ote alkuperäisestä) kirjoittajat Kaija Helin ja Onerva Pekkonen ovat Liisa Sulkakosken monivuotisia työtovereita ja ystäviä.
Sulkakoski toivoi homeopatian hyväksymistä Suomessa virallisen lääketieteen rinnalle, kuten jo on joissain muissakin Euroopan maassa. Edistääkseen WHO:n mukaista kehotusta täydentävien hoitomuotojen järkevästä integroimisesta terveydenhuollon järjestelmiin hän osallistui politiikkaan ja hänestä tuli monien luottamustoimien hoitaja. Hän oli vuosia Turun kaupungin peruspalvelulautakunnan jäsen, Lääkäriliiton Turun seudun paikallisosaston johtokunnan varajäsen ja Lääkäriliiton Turun alueellisen terveyspoliittisen valiokunnan jäsen. Vuosina 2008–2009 hän oli Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKLry:n edustajana Sosiaali- ja Terveysministeriön asettamassa työryhmässä, joka kartoitti lainsäädännön tarvetta täydentäville hoidoille. Hän kannatti täydentävien hoitomuotojen tunnustamista, alalle omaa lainsäädäntöä ja sen puitteissa terapeuttien virallista rekisteröintiä. Hänen näkemyksensä mukaan täydentävien hoitojen ja koululääketieteen ammattilaisten välinen yhteistyö edellyttää molemminpuolista kunnioitusta ja tietoa.
Liisa Sulkakoskella oli kyky yhdistää luonnontieteellinen tieto ja kaiken lääkintätaidon humanistinen ydin – auttamisen eetos. Hänen potilastyötään ohjasi ihmisyyttä kunnioittava, sairaan ja kärsivän ihmisen oman kokemuksen ymmärtäminen ja hänen kertomuksensa kuunteleminen. Liisa paneutui potilastyöhön koko sydämellään. Hän antoi aikaansa auliisti potilailleen, olivatpa he sitten vastaanotolla tai soittivat neuvoja kysyäkseen. Erityisesti lapset olivat hänelle rakkaita, Liisan omin sanoin ilmaistuna: ”Lapset ovat mielestäni parasta mitä maa päällään kantaa. He ovat aitoja ja täynnä elämää, täynnä uteliaisuutta ja veikeyttä. Meidän täytyisi saada hoitaa lapsemme lempeillä hoitomuodoilla, koska ne eivät vahingoita ja sallivat lapsen immuniteetin kehittyä rauhassa, jolloin saisimme sekä henkisesti että ruumiillisesti vahvoja, terveitä aikuisia.”
Liisa Sulkakoski oli pidetty luennoitsija monissa täydennyskoulutustapahtumissa niin homeopaateille, terveystuotekauppiaille, apteekkiväelle kuin myös terveydenhoitohenkilöille. Hän piti myös useana vuonna orientoivia luentoja homeopatiasta Turun yliopiston lääketieteen laitoksen opiskelijoille. Lukuisat olivat ne esiintymiset, joihin häntä pyydettiin kertomaan homeopatiasta niin radiossa kuin televisiossa.
Liisan Sulkakoski oli humaanisen ja potilaan näkökulmaa huomioivan lääketieteen puolestapuhuja. Hän oli rohkea ja oikeudenmukainen ihminen, joka puolusti yksilön oikeutta valita itselleen sopivin hoitomenetelmä. Hän peräänkuulutti myös lääkärikunnalle lisää avarakatseisuutta tutustua täydentäviin hoitomuotoihin. Hänen pelottomuutensa uskaltaa sanoa asiansa jyrkänkin vastarinnan edessä on kunnioitettavaa. Hän perusteli näkemystään pohjalaisella vankkuudella, asiallisen päättäväisesti ja jopa hämmästyttävällä lämmöllä ja ymmärryksellä vastapuolta kohtaan.